Lomia ei sittenkään taida olla liikaa

Syyslukukauden alkaessa pohdin, miten ihmeessä selvitään näistä kaikista kaksiviikkoisista lomista (yhteensä 4 lukuvuoden aikana) ja sen päälle vielä noin kymmenestä kristillisestä lomapäivästä. Mehän itse asiassa selviämme tosi hyvin, sillä iskä on pääasiallisesti kotona ja äidin työt ovat joustavat aina silloin, kun ei satu koulutuksen vetämistä tai työmatkaa kohdalle.

Kolmas koulujakso on ohitse ja jakson loppuun Pepelle osui "testauskausi", oikeastaan ihan oikea "koeviikko". Minulle lähinnäkin kansansivistykseen uskovalle nämä 6-vuotiaiden kaunokirjoitushommat ja nopeasti plus- ja miinuslaskuista kertotauluihin eteneminen ensimmäisen kuuden koulukuukauden aikana on lähinnäkin huvittavaa. Tietysti arvostan opetussuunnitelmia ja opettajien panosta, mutta tarvitseeko esikouluikäisten vielä tehdä kaikkea tätä? Ranskan peruskoulu ei edes loista kansainvälisissä arvioinneissa.

Pepellä on kolmannen jakson aikana tullut jo niska-hartia-oireita, kun niin tosissaan vääntää pulpetissaan tehtäviä. Ja ovathan ne päivät pitkätkin 08.30-16.30, tosin lounas on 2-tuntinen tauko, mutta välitunteja vain 1,5 tunnin välein. Joten niitä lomia taitaa oikeastaan olla tosi sopivasti, jos ei peräti vaikka ihan liian vähänkin. Siksi otimme ilolla pojat ylimääräisille lomapäiville kotiin pääsiäisen päiviksi ja odotamme kaikkia toukokuun lyhkäisiä viikkoja helatorstain ja helluntain merkeissä. Vastoin rehtorin ohjeita, lapset ovat ylimääräisiä päiviä omilla lomillaan.

Kaiken mielestäni ennenaikaisen testauksen keskellä on tietysti sanottava, että oman lapsen hienot arviot kouluosaamisessa hivelevät. Matikka ja geometria täydet ykköset (asteikko on siis 1-4), samoin francais lire (lukeminen) ja ecrire (kirjoittaminen) täydet ykköset.

Kaiken kaikkiaan tärkeää on pienet askelet, päivä päivältä kasvava varmuus kaverijoukossa ja koulun jälkeen ulkoilu omalla pihalla.

Ulkoilua jopa siinä määrin, että kuvan jouluiset pitkät kalsaritkin ovat jo revenneet pelien tuoksinnassa, toisten housujen alla. Paikkaushommia nimittäin riittää, kerran kuukaudessa ommellaan paikkoja useampiin housuihin kuin yhdessä kädessä on sormia, per poika. Housun polvien rikkoutuminen on mahtava merkki siitä, että lapset käyttää aikaa iälleen sopivalla tavalla, ulkona rönyämällä.