Juhlia juhlien perään

Juhlakausi. Mikä ihana loppuvuoden juhlakausi. Kauneimmat joululaulut soivat Geneven luterialaisessa kirkossa, lapset juoksivat ja välillä tavasivat lauluvihkoja. Suomi-koululaiset esiintyivät luokassa supisuomalaisittain. Kotikuntamme vanhempainyhdistys järjesti kunnianhimoisen kaikkien kolmen ala-asteen yhteisen jouluspektaakkelin tanssi-ja voimisteluesitysten merkeissä. Tapahtumassa kerättiin samalla kannatusyhdistykselle varoja, joilla lasten kouluviihtyvyyttä lisätään, pienillä pääsymaksuilla ja myyjäisillä. Siinäpä tulikin tämän vuoden noin 20 myyjäiskakusta viimeiset leivottua sisään! Palataan talkoiluihin ensi vuoden puolella, niitä taitaa riittää tulevaksi vuosikymmeneksi!

Tässä Divonnen koulujen yhteisen joulujuhlan voimistelunäytöksessä Pepe tuli sisään saliin kottikärrykävellen ja tiesi jämptisti paikkansa joka eri ryhmäliikkeessä. Miten oma lapsi voikin erottua yli viidenkymmenen mustapukuisen joukosta! Lapsi, joka näköjään aina ulkomailla asuessamme luokkansa vaalein. Hattua nostamme jälleen kerran opettajattarelle, maitresse B! Miten saat nämä 28 lasta toimimaan yhteen ja lisäksi vielä vahvistettuna ylemmän vuosiluokan kanssa, vain kymmenen tunnin harjoittelun tuloksena. Mikin luokka ei tänä vuonna osallistunut vielä spektaakkeliin. Tämä on opettajillekin vapaavalintainen, jaksaako vetää spektaakkelin vai ei.

Kaikkeen ei työssäkäyvä ja paljon matkustava äiti ehdi, oman työpaikan lasten pikkujoulut jäävät perheeltä väliin, samoin lasten koulussa pitämä kuoroesitys. Tärkeintä, että ainakin osaan ehti.