Läksyjä ranskaksi

Pepe, 6v, aloitti Ranskan järjestelmän mukaan ala-asteella (Ecole primaire), ekaluokkalaisena ja selviytyy hämmästyttävän hyvin ranskankielisistä tavaustehtavistä ja erityisesti matikasta, ymmärtämättä vielä itse kieltä. Numerot menevät kuuteenkymmeneen asti - 70:stä eteenpäin joutuukin ranskan kielessä toimittamaan kerto- ja yhteenlaskua, että saa numerot kulkemaan. Emme ole vielä siellä. Äiti on jo napannut puheslangin septante ja nonante korvaamaan 60+10 ja 4x20+10, ranskan kyseiset numeroerikoisuudet. 98 on hyvä esimerkki miten monimutkaiseksi laskemisen voi tehdä: quatre-vingt-dix-neuf.

Pepelle tulee joka päivä läksyjä. Yleensä ne ovat tavaus- ja lukuharjoiteita, aakkosten kertausta ja sanaparien opiskelua. Muutamia sanoja pitää opetella päivittäin ulkoa. Pepe tietää nimeltä ketkä luokassa eivät osaa aakkosia vielä. Pepe tavaa u ja y jo täysin ranskaksi ääntäen. Pepe lukee sujuvasti, mutta sanat ovat tietysti uusia ja outoja. Rat, rue, rit on käännetty monta kertaa, nyt ne kaikki ovat jo tarttuneet muistiin. Tavutehtävissä on ollut sanaharjoitteina mm. rami, sami, miro, ilari, jotka meitä ovat hauskuuttaneet, sukulaisten nimiäkö ja suomeako täällä harjoitellaan?

Yleensä Pepe on tosi reipas ja oma-aloitteinen läksyjen kanssa. Vanhemman allekirjoitus tarvitaan joka päivä merkiksi läksyjen suorittamisesta. Aivan joka päivä läksyjä ei meinaa jaksaa tehdä loppuun asti ja silloin ne on jätetty niikseen.

Opettajan ohjeissa lukee, että päivittäin tuele äyttää korkeintaan 20 minuuttia läksyihin. Meillä ei ole kertaakaan tainnut mennä 10 minuuttia enempää, yleensä viisi minuuttia riittää. Kirjoitustehtävät Pepe on saanut valmiiksi jo koulussa, ahkera ja osaava poika.

Lukuläksykirjassa Super Gafi, kerrotaan, että täti on “dans la lune”. Selvitän Pepelle, että tämä suoraan käännettynä tarkoittaisi, että täti on kuussa, mutta sillä tarkoitetaan, että on ajatuksissaan.

Kuntamme järjestää (ei-lakisääteistä) kielen tukiopetusta lapsille, joiden kotona ei puhuta ranskaa. Numeroiden ohella lähinnä eläinsanat ovat tarttuneet, lapin, hibou, chat, oiseau.

Pojat ovat toki usein melko väsyneitä koulupäivän jälkeen ja arvattavasti aika “pihalla” päivän meiningeistä. Koulun käytävällä olen kuullut ainakin 10 eri eurooppalaista kieltä, että eivät nämä ainoita uudisoppijoita ole. Onneksi 2-tuntinen lounastauko on vapaata touhuamista ja leikkiä, se katkaisee päivän mukavasti.

Arkisin tilanteita käännetään ranskaksi kotonakin: Mikillä on haava kädessä ja selvitän, että ranskaksi voi sanoa mal au main, tai mal a la tete. Miki vastaa, että pas mal. Pepe nostaa päätä ja kysyy mitä pas mal tarkoittaa. Se on selvästi käytetty ilmaisu. “Ei hullumpaa”, selostan ja kuvailen mitä kaikkea mal voi olla ja miten se eroaa mauvais. Ja seuraavaksi Pepe kysyy mitä avec tarkoittaa, ah, tämä sanoista helpoin. Sanakirjaa on tarvittu sanoihin penard, sähikäinen ja debrouillard, utu. Lapsella on paljon runoja luettavana. Jossain vaiheessa pitää opetella runo ulkoa ja lausua se luokan edessä. Saa nähdä tapahtuuko se tämän lukuvuoden aikana.